Capital! 2011 Ferret show

Viikonloppu on nyt onnellisesti takana. Täytyy sanoa, että helppoja nämä näyttelyreissut ei ole, väsymys painaa kovasti. Onneksi kaikki ne ihanat ihmiset ja fretit joita näyttelyssä näkee, tekee reissuista matkustamisen arvoisen.

Ajelimme siis perjantaina Järvenpäähän hotelliin. Matka meni suhteellisen hyvin, Nuka ei edelleenkään pidä matkustamisesta, Mosku nukkui melkein koko matkan. Olimme perillä joskus viiden jälkeen, otimme huoneen ja aloimme puunamaan näädät näyttelykuntoon. Nähtävästi jännitys teki tepposet, en nukkunut koko viikolla kunnolla ja näyttelyä edeltävä yö meni noin viiden tunnin katkounella. Lauantaina väsymys painoi jo aamusta, mutta työnsin sen taka-alalle. Lähdimme ennen kahdeksaa ajelemaan näyttelypaikalle. Kasailimme häkin ja minä koristelin sen Kaunein häkki- kisaa varten. Olimme mieheni kanssa kantajina ensimmäisissä luokissa, jännitti hirveästi kun aikaisempaa kokemusta hommasta ei ollut. Kun ei tunne kaikkia ihmisiä, niin vähän vajaan 140 fretin joukosta on melkoinen homma bongata seuraavaksi arvosteluun menevät näädät. Onneksi kaikki löytyi ja jokainen fretti pääsi vuorollaan arvosteluun ja ihan aikanaan. Kun omat kantoluokat oli ohi, pääsin jalkautumaan ihmisten pariin ja tarinoimaan fretti-ihmisten kanssa. Ja tietysti halimaan toisten näätiä :)

Jännitin myös poikien käyttäytymistä tuomareiden käsissä kauheasti, mutta pojat käyttäytyivät oikein mallikkaasti. Kumpikaan ei siis upottanut hampaitaan tuomariin. Käytöksestä saatiinkin hyvät pisteet. Tällä kertaa kumpikaan pojista ei sijoittunut omassa luokassaan, mutta menestys on vain pieni plussa näyttelyssä. Kaikista parasta oli nähdä ihania ihmisiä pitkästä aikaa ja päästä ihan naamakkain juttelemaan. Me kun astutaan täällä pohjoisemmassa niin yhteyden pito muihin frettihulluihin keskittyy enemmän nettiin ja harvemmin päästään ihan kasvotusten juttelemaan ihmisten kanssa. Tässä vaiheessa siis kiitokset kaikille ihanaisille ihmisille näyttelyssä, te teitte päivästä unohtumattoman :D Harmi kun päivä oli niin hektinen, ettei kaikkien kanssa millään ehtinyt jutella tarpeeksi.

Päivän kohokohta tietenkin oli uuden perheenjäsenen tapaaminen. Nyyti on kohta 9 kk vanha frettineiti, joka omistajan muuttuneen elämäntilanteen vuoksi vaihtoi kodin meille.Neiti on Kuutin frettien kasvatti ja aivan ihana tapaus. Täytyy antaa kiitokset edelliseen kotiin, jossa neiti on saanut parhaan mahdollisen koulutuksen. Tyttö ei varmasti pure ketään ja on muutenkin oikein hyväkäytöksinen. Tykkää kauheasti olla sylissä ja paijailuista. Nuka on jo saanut Nyytistä ystävän, Mosku ei jaksa paljoa välittää uudesta tulokkaasta, mutta ei kieltäydykään yhteisestä nukkumahetkestä. Rosvo pelkää Nyytiä, koska neiti alkaa kiljumaan kun Rosvo yrittää toista hoitaa. Peikko näytti heti kaapinpaikan ja Nyyti pelkää hieman sen vuoksi Peikkoa. Uskoisin, että koko porukka ystävystyy muutamassa päivässä. Nyytin tulo on nostanut minulla tunteet pintaan, muistot Mimmistä nousevat mieleen kun seuraa tytön touhuja. Myös Nyyti osallistui näyttelyyn ja oli luokkansa toinen. Hieno saavutus tytöltä :) Lisäksi meidän häkki voitti Kaunein häkki- kisan eli tyhjin käsin ei tarvinnut tulla kotiin.

Sunnuntaina olikin aika palailla kotiin. Sekä fretit että ihmiset olivat rättiväsyneitä kotiin päästyään. Vieläkin meinaa väsymys painaa, mutta eiköhän se tästä taas :)

Mosku iglupesässä

                                                                                   

Maskottinäätä näyttelyssä

Mosku ja Nuka tutustuu uuteen tulokkaaseen

                                 
                                        

Väsy iski jossain vaiheessa päivää

Nyytineiti

Nyyti nukkuu

Vasemmalta oikealle: Nyyti, Rosvo, Mosku ja Nuka

Näyttelyä jännittäessä ja vähän muutakin

Kaksi yötä enää! Perjantaina suuntaamme siis auton nokan kohti Helsinkiä. Lauantaina sitten koittaa näyttelypäivä. Olen jo pessyt näädät, harjaillut turkit ja tänään on vuorossa kynsien leikkuu ja korvien putsaus. Lauantaina ennen näyttelypaikalle siirtymistä harjaan vielä turkit läpi ja putsailen korviin kertyneet mönjät pois. Maanantaina laitoin kaikille pojille varmuuden vuoksi loishäädötkin. Minua jännittää todella paljon, ei se miten pojat menestyy näyttelyssä vaan se, miten Nuka ottaa matkustamisen. Nuka on kerran ollut minun mukana reissunpäällä ja sieltä tuliaisena oli irronneet etuhampaat. Poika repi melkein koko 1200 km matkan kaltereita :( Olen nyt varautunut matkaan paremmin, hankin Nukalle pahoinvointilääkkeet ja kuljetukseen koirille tarkoitetun kankaisen kevythäkin. Siihen ei ainakaan saa hampaitaan hajoitettua. Itse vain tahdon stressata hirvittävästi jos näädät ei rauhoitu matkan aikana nukkumaan. Mosku on jo vanha tekijä reissaamisessa niin sitä ei onneksi tarvitse jännittää.

Sitten toinen asia, mikä jännittää paljon....Perheemme kasvaa :) Samaiselta näyttelyreissulta meidän mukaan lähtee kohta 9 kk vanha frettineiti. Olimme miettineet, että otamme ensi kesänä uuden fretin ja tällä kertaa tytön. Nyt kuitenkin, kun vastaan tuli näin nuori kodinvaihtaja, halusimme tarjota juuri tälle tytölle kodin. Tyttö on kuulemma oikein suloinen ja hyväkäytöksinen. Eniten mietityttää miten lauma ottaa uuden tulokkaan vastaan. Muut kyllä suhtautuvat vieraileviinkin fretteihin hyvin, mutta Peikko ei tahdo sietää tunkeiloita silmissään. Tietysti Peikko on lauman johtaja ja hänen pitää näyttää aina kaapin paikka uusille tulokkaille. Toivon ja uskon, että tilanne rauhoittuu varmasti muutamassa päivässä.

Jännittävä loppuviikko on siis edessä, viikonloppuna kirjoittelen sitten näyttelytunnelmia ja miltä uusi tulokas vaikuttaa. Pitäkää edelleen peukut pystyssä!

Sairastamista

Tervehdys kaikille.
Tämä viikko on mennyt Nukaa hoivatessa. Viime perjantain ja lauantain välisenä yönä heräsin olohuoneesta kuuluvaan "sutimisääneen". Se kuulosti siltä, että jonkun hillerin tassut eivät oikein pidä laminaatilla. Menin katsastamaan tilanteen ja huomasin Nukan kävelevän huonosti. Pojan takajalat eivät oikein tahtoneet ottaa alle ja näätä oli hyvin hätääntynyt. Annoin pojalle heti vitamiinitahnaa ja käärin pojan vilttiin sohvalle viereeni. Nuka oli hyvin kivuliaan oloinen, se tärisi ja huohotti nukkuessaan. Valvoin sitten aamun asti Nukan nukkuessa levottomasti vieressäni sohvalla. Epäilin Nukan venäyttäneen joko jalkansa tai selkänsä. Aamu yöllä takajalat alkoivat jo kantaa pojan käydessä hiekkalaatikolla, onneksi. Soittelin sitten päivystävälle eläinlääkärille ja pyysin saada kipulääkettä reseptin. Eläinlääkäri olisi kyllä Nukan ottanut vastaankin, mutta ajattelin sen olevan turhaan koska tunnustelemalla en pojasta sen isompaa vammaa löytänyt. Saimmekin apteekkiin kipulääkettä ja poika rauhoittui saatuaan lääkettä. Vasta lauantaina illalla huomasin Nukan peniksen ympäryksen olevan sininen. Pojalla tuo alue on ollut aina sinertävä, mutta nyt se sinersi paljon enemmän. Nukalle oli sattunut entisessä kodissa onnettomuus. Poika oli jäänyt penisluustaan kiinni häkin pinnaan ja vaurioittanut luuta. Tuolloin näätä oli ollut niin kipeä, että ei meinannut selvitä siitä. Siitä muistona siis tuo sininen väri. Lauantain ja sunnuntain Nuka oli hyvin väsynyt, hengitti nopeammin, mutta ei enää tärissyt ja jalatkin piti normaalisti. Soitin maanantai-aamuna eläinklinikalle ja saimmekin heti aamuksi ajan. Eläinlääkäri totesi vehkeessä olevan ruhvevamman joka on ilmeisesti syntynyt putoamisesta tms. Saimme lisäksi antibioottikuurin, ettei vehje vain tulehdu. Lisäksi poikaa pitää seurata tiiviisti, että virtsaaminen onnistuu normaalisti.


                                                      Nuka nuksuainen

Nuka on jo paljon parempi, kipu on hellittänyt ja jaksaa jo liikkua normaalisti sekä hieman jopa ottaa leikkiaskeleita. Taisimme selvitä tällä kertaa säikähdyksellä! Täytyy kyllä myöntää, että hätää oli ihan myydä asti tuolloin yöllä, kun pojan jalat eivät pitäneet. Itse en pysty nukkumaan ollenkaan, jos joku näädistä sairastaa ja viikonloppu menikin hyvin vähillä unilla. Mutta mitä sitä ei noiden karvapallojen vuoksi tekisi :)

Kävimme maanantaina myös reissun Kuopiossa Moskun kanssa. Mosku sai jokavuotisen penikkatautirokotteen ja lisäksi otin varmuuden vuoksi kaikille pojille korvapunkkihäädöt. En usko, että näädillä punkkeja on, mutta koska näyttely on tulossa suosittelee järjestäjäkin punkkihäätöä ennen näyttelyä. Tuon rokotteen saannissa on ollut tänä syksynä ongelmia ja sen vuoksi Moskua ei voinut rokottaa Iisalmessa. Onneksi Kuopiossa kuitenkin oli rokotetta jäljellä ja saimme asian järjestykseen näyttelyä ajatellen.

Viikon päästä perjantaina suuntaamme sitten auton nokan kohti etelää ja Capital! frettinäyttelyä. Tulevina päivinä ohjelmassa on mm. turkin hoitoa, kynsien leikkausta ja näyttelyhäkin koristeiden suunnittelua. Tapahtumassa on nimittäin Kaunein häkki-kisa, johon aiomme osallistua. Teemaksi valitsin talvisen aamun ja olen jo hankkinut häkkiin sekä koristeita että teemaan sopivia vilttejä ja pedin. Ensi viikolla laitan sitten kuvia virityksestä ja muutenkin näyttelytunnelmia. Pitäkäähän peukkuja että reissu menee hyvin. Menestymisellä ei niinkään ole väliä, tärkeintä on päästä jutustelmaan fretti-ihmisten kanssa ja näkemään muita näätiä. Ensi viikkoon siis!

Joulun odotusta

Meillä odotellaan jo kovasti joulua ja itse olen aloittanut jo jouluvalmistelut hyvissä ajoin. Meillä jännitetään 3.12 Helsingissä järjestettävää Capital! frettinäyttelyä. Mukaan tuolle reissulle lähtee Mosku ja Nuka. Olimme viime kesänä heinäkuussa Hämeenlinnassa Finnish Ferret Festivalissa ja tuolloin mukana oli Mosku ja Peikko. Hienosti meni silloin näyttely, Mosku oli luokkansa toinen ja tuomarin suosikki, Peikko ei sijoittunut. Näyttelyreissut ovat aina jännitävä tapahtuma, eläinten kanssa reissaaminen ei ole ihan samanlaista kuin pelkästään ihmisten kesken. Hotelliyöpymiset asettaa omat haasteensa, ovatko huoneet turvallisia ja uskaltaako näätiä pitää irti vai joutuvatko viettämään suurimman osan ajasta häkissä. Näyttelymenestystä tärkeämpi ainakin meille on tavata muita fretti-ihmisiä ja nähdä muiden ihania näätiä.

Ensi viikolla menemme Moskun kanssa rokotukseen Kuopioon. Penikkatautirokotteen maahantuonnissa on ollut ongelmia ja paikalliselle klinikalle emme saaneet rokotetta hankittua. Onneksi Kuopiosta löytyi vielä rokote, että päästään sitten näyttelyyn mukaan. Samalla Moskulle ja Nukalle otetaan kaikenvaralta korvapunkkihäädöt. En usko pojilla punkkeja olevan, mutta kun täältä asti lähdemme näyttelyyn, on ikävää jos emme voikaan osallistua mahdollisten korvapunkkien takia.

Aloitan itse tänään joulublogin pitämisen Savon Sanomille, joten tänne kirjoittelu voi hieman hiljentyä. Yritän pitää molemmat blogit aktiivisena, mutta varmasti aikani ei ihan kaikkeen riitä.

Peikko "Veikko-Olavi

Hyvää lauantaita ja Pyhäinpäivää kaikille. Viikko on vierähtänyt flunssan kourissa ja onneksi nyt voi viettää viikonloppua vapaalla. Tänään ajattelin kertoa teille hieman Peikosta, tuosta sydäntenmurskaajasta.

Kuten jo aikaisemmin kerroin, talvella 2007-2008 mielessä vahvistui ajatus siitä, että nyt olisi oikea aika hankkia toinen fretti. Päädyin Riinan Näätälän sivuille ja se olikin sitten menoa. Höpöttelin miehelleni illat pitkät noista suloisista mustista otuksista ja päädyimme kysymään pentua näätälästä. Kirjoitin Riinalle s-postia meistä ja elämästämme sekä kiinnostuksesta hankkia fretinpentu juuri häneltä. Sain täytettäväksi kyselylomakkeen ja sen täytettyäni pääsimme alustavalle varauslistalle. Sitten ei auttanut kuin odottaa, josko pentuja syntyisi tarpeeksi ja meille löytyisi juuri se oikea yksilö. Kun sitten 22.05 kuulin, että pennun ovat syntyneet ja että yksi poika olisi tulossa meille, en meinannut pysyä housuissani. Vierailin Näätälän sivuilla varmaan joka päivä uusien pentukuvien toivossa. Ravasin eläinkaupassa ja surffailin netissä hankkimassa pikkuiselle ihania uusia vauvatavaroita :)

Peikko on siis syntynyt 20.05.2008 Riinan Näätälässä. Yhteensä pentuja syntyi 10, 6 tyttöä ja 4 poikaa.Yksi pieni elämänalku ei jaksanut kuitenkaan jatkaa elämäntaivaltaan, vaan menehtyi 2 päivän ikäisenä. Muut pennut muuttivat jokainen uuteen kotiinsa aikanaan. Heinäkuun puolivälissä oli sitten se hetki, että Peikon oli aika muuttaa meille. Kun sain tuon pienen otuksen ensimmäistä kertaa syliini, minusta tuntui että sydän halkeaa. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Musta pieni nyytti, jolla oli maitoparta, aivan liian iso nenä ja valtava massu. Peikolla oli tietenkin äitiä ja tuttua kotia ikävä joten minusta oli jopa hieman pelottavaa kuunnella sen itkua. Saimme aika monta kiinnostunutta katsetta juna-asemalla ja 7 tunnin junamatkan aikana. Hetkeksi pienokainen aina rauhoittui kun syliin otti, mutta kohta itku sai taas valtaansa. Illalla myöhään saavuimme kotiin ja annoin pienelle rauhassa aikaa tutustua uuteen kotiin omaan tahtiinsa. Ensimmäinen yö oli yhtä itkua ja mamma saikin olla jatkuvasti pienokaista syliin ottamassa. Aamulla itku sitten loppui kun uteliaisuus uutta ympäristöä kohtaan vei voiton.

Olin jo etukäteen pelännyt, miten Mimmi suhtautuu uuteen tulokkaaseen. Enkä suotta pelännytkään. Mimmi oli elänyt viimeiset 5 vuotta yksin seuranaan vain me ihmiset. Jälkeenpäin ajateltuna Mimmi ei varmaan ymmärtänyt olevansa fretti ja samanlainen otus kuin se huutava rääpäle. Mimmi ei voinut sietää Peikkoa. Aluksi se ei edes lähestynyt pikkuista vaan juoksi karkuun ja piiloon. Nopeasti Mimmi oppi, että Peikko ei vielä pääse sohvalle. Kahden istuttavasta sohvasta tulikin sitten Mimmi oma valtakunta jonne se pakeni Peikkoa. Jonkun ajan kuluttua tilanne kääntyi niin, että Mimmi alkoi hyökkäillä pennun kimppuun. Samaan tilaan niitä ei uskaltanut jättää ilman valvontaa ja valvovan silmän allakin sai Mimmiä irrotella Peikon niskasta jatkuvasti. Elimme melkein 4 kuukautta niin, että Peikko asui makkarissa ja eteisessä, Mimmi keittiössä ja olohuoneessa meidän poissaollessa. Pikkuhiljaa tilanne alkoi rauhoittua ja neiti rupesi sietämään Peikkoa. Lokakuussa sitten uskalsimme jo jättää näädät samaan tilaan ja kohta he nukkuivatkin vierekkäin. Se oli onnenpäivä nähdä molemmat fretit onnellisena nukkumassa saman peiton alla.

Jos palaisimme pelkästään Peikkoon. Tuo näätä on varastanut sydämeni ja frettimäiseen tyyliin kätkenyt sen jonnekkin, mistä sitä ei enää löydä. Minun ja Peikon välille syntyi ihan erityinen suhde pentuaikana, koska olin 1,5 kk kotona näätävauvan kanssa. Peikko oli alusta asti äärimmäisen helppo pentu. Pureminen oli lähinnä sellaista näykkimistä ja poika oppi nopeasti, ettei ihmisiä saa purra. Paitsi vieraita, niitä Peikko saattaa hieman vieläkin maistella. Sen jälkeen kun Mimmi hyväksyi Peikon, elämä oli todella helppoa kahden fretin kanssa. Mimmikin sai uutta virtaa uudesta frettiseurasta ja oli ihana katsoa näätien leikkiä. Melkein kaksi vuotta Peikko ja Mimmi olivat kaksistaan, kunnes kuvoihin tuli Rosvo ja Nuka. Peikon ja Mimmin välille kehittyi lämmin suhde, nukuttiin samassa kasassa ja kuljettiin peräkkäin. Peikolle oli kova paikka, kun uudet fretit muuttivat toukokuussa 2010 meille. Muutaman ensimmäisen päivän se esitti marttyyria ja kuikuili tulokkaita sohvan alta. Kunnes Peikko sitten päätti, että hitto vie, minä olen täällä se joka näyttää kaapinpaikan. Eli toisin sanoen Peikko antoi tulokkaille köniin. Tilanne rauhoittui heti, kun arvojärjestys oli saatu selvitettyä ja viikon kuluttua uusien tulokkaiden saapumisesta koko 4 fretin näätälauma nukkui jo samassa kasassa. Peikko oli alkujärkytyksen jälkeen hyvin onnellinen uusista leikkikavereista ja talon täyttikin nyt näätäputputus. Oli hyvä asia, että taloon muutti 2 uutta frettiä ennen Mimmin kuolemaa ettei Peikko jäänyt yksin. Mimmin poismeno kyllä masensi Peikkoa jonkin verran. Se ei  juuri leikkinyt muiden poikien kanssa ja nukkumaankin hakeutui yksikseen, ennen Peikolla oli Mimmi aina nukkuseurana. Kuukausi Mimmin kuoleman jälkeen meille muutti Mosku ja Peikkokin sai taas uutta energiaa, masennuskausi sai väistyä.

Edelleen Peikko on omantienkulkija, nukkumasta Peikon löytää yleensä yksikseen jostain riippumatosta. Leikki kyllä maistuu poikien kanssa, mutta hakeepa tuo karhunpentu usein myös meitä ihmisiä leikkiin mukaan. Peikko on ehdottomasti eniten äitinpoika. Töistä tullessa sen kasvoilta voi lukea ajatuksen "äitiäitiäitiäiti" ja yleensä mamma saa kasvohoidon joka ilta. Toivotaan, että meillä on vielä useita ihania vuosia edessä tuon karhunpojan kanssa.

Rakas pieni mummeli

Tänään tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun Mimmi siirtyi vehreämmille putputusmaille. 7 vuotta ja 7 kuukautta tuo ihana näätä ilahdutti elämäämme. Vuosi on vienyt pahimman surun pois, mutta kaipaus säilyy varmasti ikuisuuden sydämessä. Ensimmäiset päivät ilman Mimmiä kuljin kuin jossain sumun keskellä ja vielä viikkoja etsin katseellani mummoa muiden joukosta. Vaikka jokainen fretti on minulle varmasti yhtä rakas, oli ja on vieläkin Mimmillä aivan erityinen paikka sydämessäni. Olihan tuo pieni frettineiti elämäni ensimmäinen näätä.

Koska tänään tulee vuosi Mimmin kuolemasta, omistan tämän postauksen kokonaan Mimmille ja Mimmin elämälle. Mimmi syntyi 16.03.2003 erään kasvattajan luona Etelä-Suomessa muun sisarusparven jatkoksi. Neiti oli 10 viikkoa vanha, kun kävin hakemassa pikkuisen kotiin. Voi miten jännittävä ja erilainen tuo pentu oli. Ensimmäiset päivät meni oikeastaan ihmetellessä uutta perheenjäsentä. Kova puremaan pentu oli ja kovin säikkykin. Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, ettei Mimmiä varmaan paljoa käsitelty pentuna. Puolin ja toisin opettelimme elämää yhdessä sen kevään ja kesän aikana. Syksyllä kuvoihin tulikin sitten uusi ihminen, kun tutustuin tulevaan aviomieheeni. Nopeasti kannoimme tavarat saman katon alle ja nyt meitä ihmisiä oli kaksi. Mimmi vihasi miestäni yli kaiken. Ehkä Mimmi koki tuon miehen tunkeutuvan omalle alueelleen ja tunsi mustasukkaisuutta. Elämä oli välillä hyvinkin hankalaa, kun neiti ei suvainnut miestäni silmissään. Näätä ampui varmasti kiinni jalkaan tai johonkin ruumiinosaan jos sai siihen mahdollisuuden. Minuun neiti ei juuri enää hampaitaan käyttänyt. Vuodet vierivät ja Mimmi vain vihasi tuota tunkeilevaa miestä. Vuonna 2008 Mimmin häntään iski tuntematon tulehdus, jota yritettiin hoitaa lukuisin eri tavoilla. Mikään ei tepsinyt ja häntä jouduttiin amputoimaan keväällä. Tässä vaiheessa tapahtui jotain joka saa minut edelleen hämmästymään. Kun Mimmi heräsi nukutuksesta leikkauksen jälkeen, se ei enää vihannut miestäni. Tuosta hetkestä lähtien alkoi kokonaan purematon elämä ja miehenikin sai nauttia Mimmin seurasta ilman pelkoa terävien hampaiden kostosta.

Opin Mimmiltä paljon frettimäisestä elämäntyylistä. Nauroin lukemattomat naurut seuratessani mummelin touhuja, toisaalta taas tuo pieni eläin sai minut välillä myös puistelemaan päätäni ja huokailemaan syvää. Neiti sai synkimmänkin päivän piristymään pienellä hyppy-pomppu-loikka-putputusesityksellään. Kotiin tullessaan tiesi, että aina sinua odottaa joku nappisilmien kanssa ovella vastassa.

Mimmi sairasteli elämänsä aikana hyvin paljon ja eläinklinikka tuli meille tutuksi. Oli virtsatulehduksia, tuo edellä mainittu häntäongelma, lisämunuaiskasvaimet astuivat kuvaan tammikuussa 2009 ja insulinooma kesäkuussa 2009. Kun insulinooma todettiin, eläinlääkäri kertoi minulle, ettei Mimmi luultavasti tule elämään puolta vuotta enempää. Tuosta hetkestä aloitin henkisen valmistautumisen siihen, ettei mummo tule enää kauan olemaan luonani. Melkein puolitoista vuotta Mimmi kuitenkin sinnitteli lisämunuaisongelmien ja insulinooman kanssa. Vuosi sitten syksyllä huomasin muutoksen huonompaan suuntaan. Tyttö nukkui enemmän ja enemmän, korvanlehtiin ilmestyi pienenpieniä kasvaimia ja vatsaontelossa oli nestettä. Kävimme vielä syyskuussa kontrollissa eläinlääkärissä ja siellä todettiin, että lisämunuaisten kasvaimet ovat levinneet myös maksaan, pernaan ja muualle sisäelimiin. Siitä asti elimme päivä kerrallaan, seurasin mummon olotilaa herkeämättä ja päivittäin mietin, mistä tiedän kun on oikea hetki. Lokakuun viimeinen päivä huomasin Mimmin menneen huomattavasti alaspäin ja seuraavana päivänä oli pakko tehdä raskas päätös. Saimme ajan klinikalle seuraavaksi päiväksi. Se oli elämäni pisin vuorokausi, en pystynyt enkä halunnut ajatella mitään muuta. 02.11.2010 Mimmi nukkui ikiuneen minun ja mieheni saattelema.Tuo hetki oli ehkä yksi kauheimmista mitä olen elämässäni kokenut, mutta samalla se oli myös suurin palvelus mitä lemmikilleen pystyy tekemään. Onneksi klinikan henkilökunta oli hyvin ymmärtäväistä ja saimme olla Mimmin luona niin kauan kuin halusimme. Asettelin pikkuisen pieneen sydämen muotoiseen rasiaan muutaman pienen ruusun kanssa ja siinä pikkuinen lähti tuhkattavaksi. Nuo tuhkat muistuttavat kirjahyllyssä minua päivittäin siitä, kuinka ainutlaatuista oli saada omistaa Mimmin kaltainen fretti.

Sanotaan, että aika parantaa haavat. Niin se parantaakin, mutta valitettavasti haavoista jää aina arpia.

        Mimmi 16.03.2003-02.11.2010

"Surun läpi on kuljettava, että voisi jatkaa elämää,

että voisi ymmärtää elämää enemmän.

Saatoin arvata, että kaipaisin sinua, että

monia asia olisi toisin ja vaikeaa ja monimutkaista.

En sitä, että kaikki olisi niin yksinkertaista. Että

kaipaus ei olisi jossakin,

vaan kaikessa, kaikkialla.

Että suru asettuisi taloksi. 

Että kaipaus tuntuisi joka hetki."

Fretin hankkiminen

Flunssainen tervehdys lukijat!
Syysflunssa on saapunut taloon. Kaikki näädät ovat enemmän tai vähemmän tukkoisia ja nurkista kuuluu aivastelua sekä  niiskutusta. Ruoka ja vesi kuitenkin maittaa, joten huolestua ei vielä ainakaan tarvitse.

Sitten otsikon asiaan. Olen aina seuraillut hyvin tiiviisti frettien myynti-ilmoituksia. Nyt tänä vuonna kodinvaihtajia on ollut enemmän kuin koskaan. On tapauksia, jossa pentu ei ole ehtinyt olla uudessa kodissa kuin päiviä/viikkoja ja on jo myynnissä. Monta kyyneltä olen vuodattanut miettiessäni näitä kodinvaihtajia. Olen myös tuntenut uskomatonta vihaa ja raivoa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka hankkivat frettinsä hetken mielijohteesta. Niskakarvani ovat nousseet pystyyn kun opastuksesta huolimatta ihmiset pätyyvät ottamaan pimeän pennun, joka aika varmasti on kotoisin pentutehtaasta. Tunnen välillä suunnatonta turhautumista ja voimattomuutta taistellessani tällaisia tuulimyllyjä vastaan. Sydän vuotaa verta, kun saa lukea myynti-ilmoituksia samoista freteistä uudelleen ja uudelleen, mutta valitettavasti kaikkia en minäkään voi pelastaa :(  Haluaisinkin nyt herätellä ihmisiä miettimään fretin hankintaan liittyviä asioita.

Kun aletaan miettimään fretin hankintaa, ensimmäisenä tulisi tietenkin tutustua lajiin. Mielestäni parasta olisi, jos frettiä harkitseva menisi käymään kokeneen frettiomistajan luona. Siellä näkisi oikeasti, millaisista otuksista on kyse ja miten elämä sujuu kotona frettien kanssa. Samalla myös ilmenisi mahdollinen allergia. Vierailuja saisi olla useampiakin, yksi tutustumiskerta kun on vasta pintaraapaisu. Netti on pullollaan fretteihin liittyvää asiaa, näistä kannattaa imeä itseensä kaikki mahdollinen tieto.

Mieti onko sinulla aikaa ja rahaa fretille. Fretti on hyvin sosiaalinen eläin ja sen tulisi saada olla mukana kodin normaaleissa toimissa. Jos sinulla ei riitä aikaa tai intoa viettämään muutamaa tuntia päivästä fretin kanssa, se ei ehkä ole sopiva eläin juuri sinulle. Fretti ei missään nimessä ole häkkieläin! Fretti on onnellinen silloin, kun se saa elää vapaasti kodissa, joka on muokattu sille turvalliseksi. Oletko valmis laittamaan aikaa ja rahaa siihen, että saat kodistasi frettiturvallisen? Nämä uteliaat ja kekseliäät otukset kun tutkivat varmasti joka paikan kodistasi. Oletko esimerkiksi valmis luopumaan viherkasveistasi ja kukistasi? Fretit varmasti kaivavat kasvisi ruukuistaan ylös. Myös muiden perheenjäsenten mielipiteet tulee ottaa huomioon, koska fretti on koko perheen lemmikki. Ja oletko valmis kohtaamaan tällaisen näyn tullessasi kotiin kaupasta?

Taloudellinen tilanne kannattaa ottaa myös huomioon frettiä hankkiessa. Fretit ovat valitettavasti herkkiä sairastumaan ja yleensä eläimen sairastuminen tulee kalliiksi. Itse voin kertoa, että olen kantanut useamman tuhat euroa paikalliselle eläinklinikalle. Parhaimpina vuosina eläinlääkärikulut 2 vuodelta olivat n.2500 euroa. Tuo summa kertyi oikeastaan vain yhden fretin sairastelusta.  Kulut eivät siis jää pelkästään pennun ja tarvikkeiden ostamiseen menevään rahaan.

Mieti elämääsi eteenpäin. Mitä olet suunnitellut tekeväsi seuraavan 6-8 vuoden aikana? Onko edessä ehkä opiskelemaan lähtö, perheen perustaminen tai muu suuri muutos? Kaikkiin elämän käänteisiin ei tietenkään voi varautua. Kysy itseltäsi millaisessa tilanteessa olisit valmis luopumaan fretistäsi. Itse olen pohtinut, että ainoat tilanteet, jossa olisin valmis freteistäni luopumaan on kuolema ja niin vakava sairastuminen, etten voisi tarjota näädilleni enää perustarpeita. Jos olet lähdössä opiskelemaan, miten voit järjestää asumisen? Moniin opiskelija-asuntoihin kun eläimiä ei saa tuoda. Perheen perustaminen on suuri elämänmullistus. Vauvan syntymä on yksi yleisimmistä syistä luopua fretistä. Jos suunnitelmissa on perheenlisäys tulevaisuudessa, pystytkö järjestämään asumisjärjestelyt ja aikasi niin, että myös fretti mahtuu asumaan samassa taloudessa. Entäs jos parisuhteesi päättyisi? Jaksaisitko huolehtia eläimestä yksin? Jos tapaisit elämäsi miehen/naisen ja tämä ei hyväksyisi lemmikkejäsi tai olisi vaikka niille pahasti allerginen, jaksaisitko odottaa yhteenmuuttamista niin kauan, että frettisi siirtyy vehreämmille putputusmaille? Miten kävisi, jos joutuisit muuttamaan pienempään asuntoon? Nämä kaikki asiat on sellaisia joihin kannattaa syventyä ennen fretin hankintaa. Elämä tuo mukanaan muutoksia ja ymmärrän, että joskus on parempi luopua lemmikistä sen omaksi parhaaksi. Kuitenkin eläimen hankintaa pitää miettiä monelta kannalta ja eläintä ei koskaan! tule hankkia hetken mielijohteesta tai vain siksi kun se on niin söpö.

Sitten kun olet varma siitä, että fretti on sopiva lemmikki sinulle ota yhteyttä luotettavaan frettikasvattajaan. Suomen frettiliiton hyväksymät kasvattajat löytyvät viereisistä linkeistä ja kannattaa tutustua myös Suomen frettiliiton sivuihin. Fretti kannattaa AINA hankkia liiton hyväksymältä kasvattajalta. Kun otat pentusi liiton kasvattajalta, tiedät sen kasvaneen oikeanlaisessa ympäristössä. Pentu on tottunut käsittelyyn ja sen koulutus on jo aloitettu kasvattajan luona. Kokenut kasvattaja osaa valikoida pentueesta sellaisen pennun, joka sopii ensimmäistä frettiä hankkivalle. Liiton hyväksymä kasvattaja myös oikeasti on valmis auttamaan koko fretin eliniän ajan jos ongelmia tai kysyttävää ilmenee. Varaudu kuitenkin siihen, että oikean pennun saaminen voi kestää kauankin. Kasvattajilla saattaa olla jopa vuoden mittainen jonotuslista. Älä hätäile ja osta epämääräisistä oloista kotoisin olevaa pentua. Nämä pennut ovat yleensä kotoisin pentutehtaista ja heitä ei kiinnosta eläimen hyvinvointi pätkääkään. Pahimmassa tapauksessa tällaisen pennun hankinta kostautuu eläinlääkärikuluina sekä tietysti omistajan pahana mielenä kun oma lemmikki sairastaa. Lisäksi pentutehtailu ei tule koskaan loppumaan, jos ihmiset ostavat näitä pentuja ja näin ollen tukevat tehtaiden toimintaa. Malta siis mielesi ja odottele rauhassa omaa pentuasi viralliselta kasvattajalta :) Tästä linkistä löytyy frettiliiton pennun osto-opas http://frettiliitto.fi/page33.php

Fretit ovat ihania, suloisia, söpöjä ja hurmaavia. Mutta ne osaavat olla myös rasittavia, ärsyttäviä, hermoja raastavia ja melkoisia tuholaisia. Harkitkaa siis todella tarkkaan fretin hankintaa ja kerätkää riittävästi tietoa jotta tiedätte millainen peto kotiinne on muuttamassa.

Tällaista kevyttä tekstiä tällä kertaa, seuraavalla kerralla upotan sanaisen hampaani muihin mieltä askarruttaviin asioihin :)

Tervetuloa blogiin!

Mielessäni on jo pitkään hautunut ajatus oman karvaisen blogin pitämisestä. Bloggaaminen tuntuu nykyään olevan melkoinen muoti-ilmiö ja helppo tapa jakaa ajatuksiaan muille ihmisille. Koen, että minulla on paljon sanottavaa ja kerrottavaa näistä karvaisista kavereista joita freteiksi kutsutaan.

Aluksi hieman taustaa. Olen siis 28 vuotias nainen Savosta. Ensimmäinen fretti minulle tuli vuonna 2003 ja siitä koko frettihulluus sai alkunsa. Olin miettinyt jo pidempään oman lemmikin hankkimista, mutta allergiat olivat rajoitteena. Talvella 2003 törmäsin sitten netissä frettiaiheiseen foorumiin. Siitä alkoi lajin tutkiminen ja armoton opiskelu fretin hoidosta, sairauksista ja kouluttamisesta. Kun sitten huhtikuussa näin ilmoituksen myytävistä fretinpennuista, päätin ottaa myyjään yhteyttä. Sovittiin, että voin hakea oman pennun toukokuun loppupuolella kun lapsoset ovat luovutusikäisiä. Toukukuun lopussa Mimmi sitten saapui kotiin ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä :)

Kerronpa nyt hieman meidän freteistä. Puhun monikossa, koska oman hulluuteni jakaa myös aviomieheni.

Mimmi oli syntynyt 16.03.2003 Etelä-Suomessa eräällä kasvattajalla. Tuo pieni käärö mahtui minun kämmenelle kun hain sen toukokuun lopussa kotiin. 1200 kilometriä ja 18 tuntia meni reissuun ja sekä uusi omistaja että pieni pentu olivat aivan poikki. Mimmillä ei ollut nimeä mielessä vielä valmiiksi, mutta matkalla ajattelin, että onhan aikamoinen Mimmi. Niin pikkuinen sai nimensä. Mimmi nukkui ikiuneen marraskuun 2. päivä 2010 ja jätti monta kaipaavaa ihmistä jälkeensä. Nuku unta rauhaisaa rakas pieni mummoni <3

                                           Kuningatar Mimmi I kauneusunillaan

Vuosien varrella mietin monta kertaa toisen fretin hankkimista, mutta aika ei ikinä tuntunut olevan sopiva. Viisi vuotta elimme Mimmin kanssa kunnes vuonna 2008 aika alkoi olla oikea uudelle fretille. Talvella 2007-2008 istuin tunteja ja taas tunteja koneen ääressä ja etsin sitä oikeata frettikasvattajaa. Kunnes päädyin Riinan Näätälän sivuille ja voih, millaisia frettejä siellä sivuilla olikaan! Jos lempiväri on musta, voitte varmaan arvata, että olin ihan myyty näiden tummien frettien edessä. Otin kasvattajaan yhteyttä, täyttelin hänen kyselylomakkeen ja jäimme jännityksellä odottamaan vastausta. Pääsimme varauslistalle, nyt vain odottelisimme pentujen syntymää ja sitä, riittäisikö niistä omaa palleroa meille. 22.05. sain sitten sähköpostia, että pennut ovat syntyneet 20. päivä ja jos kaikki menee hyvin, yksi pennuista olisi meidän. Kaikki meni onneksi hyvin ja 14.7 aamuyöllä hyppäsin junaan ja matkustin Helsinkiin pentua hakemaan. Mikä rakkauspakkaus minua siellä odottikaan! Pieni,, musta nokinenä jolla oli maitoparta ja joka huusi koko ajan äidin ikäväänsä. Ei kun juna alle ja kohti kotia. Melkein koko matkan pikkuinen oli äänessä, hieman aina rauhoittui kun otti syliin nukkumaan. Oli jo iltayö kun pääsimme kotiin ja se yö menikin valvoessa kun pikkuisella oli äitiä kova ikävä. Nimeksi tuolle karhunpennulle tuli Peikko. 

                                           Näätälän Toa Lewa eli Peikko 

Elimme vuotta 2010, kun mietimme seuraavan fretin hankintaa. Mimmillä alkoi jo ikä painaa ja emme halunneet Peikon jäävän yksin. Koska kodinvaihtajia oli alkanut ilmaantumaan valitettavan paljon, päätimme tarjota kodin mahdolliselle uuden kodin etsijälle. Vappuna huomasin vs-frettien foorumilla myynti-ilmoituksen 2 vuotta vanhasta pastelliuroksesta. Sovimme myyjän kanssa menevämme katsomaan poikaa ja selvisi että kotia etsi myös 9 kk vanha tarhalta haettu soopeliuros. Päätös syntyi äkkiä siitä, että molemmat muuttavat meille asumaan. 2. päivä toukokuuta Nuka ja Rosvo muuttivat meille. Nuka on ACH´s ferretsin kasvatti ja Rosvo on syntynyt turkistarhalla heinäkuussa 2009. Rosvolle olimme jo 3 koti sen lyhyen elämän aikana, joten ongelmia oli edessä. Niihin palaamme tulevissa kirjoituksissa. 

                             Etualalla ACH´s Iceman eli Nuka ja takana Rosvo

Laumassa oli nyt 4 frettiä ja kaikki tulivat mitä parhaiten toimeen keskenään. Pojat olivat onnellisia leikkikavereistaan ja Mimmi tyytyi pitämään poikia ikeensä alla matriarkkamaisella otteellaan. Näin elelimme marraskuuhun 2010 asti. Mimmin kunto romahti loka-marraskuun vaihteessa ja marraskuun 2. päivä oli tehtävä elämäni ehkä raskain päätös. Mimmi nukkui pois eläinlääkärin vastaanotolla minun ja mieheni saattelemana 7 vuoden ja 7 kuukauden iässä. Peikko masentui Mimmin kuolemasta ja meni pitkään ennen kuin poika taas oli oma iloinen itsensä. 

Marraskuun lopulla huomasin myynti-ilmoituksen saman vuoden keväällä syntyneestä frettipojasta, Poika oli muuttanut jo toiseen kotiinsa ja oli nyt siis vaihtamassa kolmanteen kotiin. Koska fretti asui vain tunnin ajomatkan päässä meistä, menimme katsomaan millainen tapaus siellä olisi myytävänä. Mosku paljastui oikein kiltiksi frettipojaksi ja päätimme antaa näätäherralle kodin. Joulukuun alussa Mosku sitten muutti meille ja jo muutaman viikon kuluttua kaikki pojat olivat ylimpiä ystävyksiä.

                     ACH´s Lilium Martagon eli Mosku

Kovin lyhyttä tästä taustakirjoituksesta ei saanut, kiitos kun jaksoit lukea loppuun asti. Jatkossa kirjoittelen lisää siitä, millaista elämä frettien kanssa on ollut, millaisiin tilanteiseen ja vastoinkäymisiin näätäkodissa törmäillään sekä tietysti tiukkaa asiaa freteistä yleisesti. Vastailen myös mielelläni lukijoita askarruttaviin kysymyksiin.