Mosku 2 vuotta :)

Vaikka seuraavana pitikin olla kakkapostaus, laitetaan nyt väliin kuitenkin Moskun onnittelut ja hieman tarinaa pojasta.

Tänään siis vietämme Moskun 2-vuotissyntymäpäivää. Mosku on ACH´s ferretsin kasvatti ja syntynyt tosiaan 19.03.2010. Pentuja syntyi aika suuri määrä, 10 kappaletta, joista 5 urosta ja 5 naarasta. Pentuna Mosku muutti meidän lähellä sijaitsevalle paikkakunnalle ensimmäiseksi fretiksi. Ensimmäiselle omistajalle kuitenkin oli nähtävästi tullut allergiaa, jolloin poika muutti hänen tuttavansa luokse. Näin lokakuussa 2010 myynti-ilmoituksen eräällä keskustelupalstalla Moskusta jolloin olin jo omistajaan yhteydessä. Ilmoitus kuitenkin poistui melko nopeasti enkä saanut vastausta, joten ajattelin pojan löytäneen jo uuteen kotiin. Kuitenkin, kuukautta myöhemmin samaisella keskustelupalstalla näin uuden ilmoituksen, jossa oli kerrottu hieman enemmän pojasta. Yhdistelin palikoita kohdalleen ja nopeasti tajusin kyseessä olevan ACHn kasvatti. Otin yhteyttä kasvattajaan ja hänellä ei ollut mitään tietoa siitä, että Mosku on vaihtanut kotia, saati siitä että poika on nyt myynnissä. Nopeasti teimme mieheni kanssa päätöksen mennä katsomaan frettiä, asuihan omistaja vajaan sadan kilometrin päässä. Kun menimme paikanpäälle, vastassa oli hyvin energinen ja leikkisä frettipoika. Omistaja kertoi leikkaamattoman uroksen haisevan pienessä yksiössä lähes sietämättömälle ja lisäksi hänellä ei työnsä takia aika yksinkertaisesti riittänyt energiselle pojalle. Ensikohtaamisen yhteydessä Mosku näykkäisi minua peukalosta niin, että veret tulivat. Sillä hetkellä päätin, että tämä muuttaa meille :) Kaupat tuli ja nenä kohti kotia uuden tulokkaan kanssa. Ensimmäiset viikot jouduimme pitämään Moskua aika paljon muista erillään, koska pojalla tosiaan oli kiima täyttä päätä päällä ja käytös sen mukaista muita frettejä kohtaan. Hetimiten varasimme ajan implantointiin ja pari viikkoa myöhemmin kiima alkoi mennä ohi joten pystyimme yhdistämään lauman. Jouduin käyttämään Moskua heti ensimmäisenä päivänä eläinlääkärissä, koska pojan imusolmukkeet olivat kovin turvonneet sekä ihossa näkyi pieniä mustia rupia vieri vieressä. Eläinlääkärin mukaan pojalla oli jotain ulkoloisia, joista ei saatu varmuutta. Tämä oli aiheuttanut ihotulehduksen joka taas turvotti imusolmukkeita. Koko lauma sai loishäädöt, Mosku myös antibioottikuurin ja koko asunto kuurattiin. Noin viikossa pisteet hävisivät ja imusolmukkeet rauhoittuivat.

Elo Moskun kanssa on ollut hyvin helppoa, poika ei tuon ensikohtaamisen jälkeen ole koskaan purrut niin kovaa, että verta olisi irronnut. Pientä näykkimistä toki on ollut leikkien tiimellyksessä. Mosku sietää lähestulkoon ketä frettiä vain ja sen kanssa onkin helppo käydä kyläilemässä muissa frettikodeissa. Näätä on hyvin leikkisä, mutta kovin sulokasta ei liikkuminen ole, Mosku on hieman köntys fretiksi ja saakin minussa naurukohtauksia aikaiseksi hassulla juoksutyylillään. Näyttelymatkoilla Mosku on aina meillä mukana, koska automatkustaminen on pojan kanssa todella helppoa. Hieman olemme saaneet myös maistaa menestystä, vaikka sehän ei näyttelyiden pääasia olekaan.

Olen todella onnellinen siitä, että Mosku kuuluu laumaamme. Iso kiitos kuuluu myös Moskun kasvattajalle, joka on ollut meille korvaamattomana tukena, jos kysymyksiä on tullut. Vielä kerran, Onnea rakas "Quasimodo"

Jyväskylän frettipäivä ja kotona odottava kakkakaaos

Eilen olimme mieheni kanssa siis edustamassa PoSufrettien kanssa Jyväskylän Faunatar Keljossa. Mukana menossa oli myös muutama muu fretti-ihminen Jyväskylän alueelta. Mukaan otimme tällä kertaa Lyytin ja Moskun, koska nämä ovat ne meidän parhaiten käyttäytyvät näädät.

Aamulla lähdimme matkaan puoli kahdeksan maissa, aikataulu hieman petti ja saavuimme Faunattareen vasta tasan klo 11.00, vaikka ajattelin, että ehtisimme paikalle hyvissä ajoin. Joskus vain tuo matkanteko ei menekään niin sukkelaan kun kuvittelee. Matkan aikana vielä muistin, että valjaat ja kamera unohtuivat kotia eli kuvia tästä postauksesta ei löydy. Fretit nukkuivat melkein koko matkan ajan ja jaksoivat urheasti edustaa ensimmäiset tunnit, kunnes väsy yllätti. Faunatar oli paikka aika pikkuinen, mutta onneksi saimme pystyttää häkin myymälän eteen, kauppa kun sijaitsee kauppakeskuksessa. Ajattelin, että hyvä homma jos joitakin kiinnostuneita paikanpäälle eksyy..mutta mutta...porukkaa olikin kuin pipoa! Hyvä sijainti (alkoa vastapäätä) lauantaipäivä ja oikea kellonaika houkutteli paikalle ihmisiä jopa ruuhkaksi asti. Onneksi paikalla oli muitakin frettejä ja ihmisiä, olisimme olleet mieheni kanssa aivan pulassa sen ihmismäärän kanssa kahdestaan. Yllättävän helposti ihmiset lähestyivät ja kyselivät todella paljon freteistä, sekä hämmästelivät sitä, etteivät olleet aikaisemmin moista elukkaa nähneet. Viisi tuntia sai puhua pälättää koko ajan ja kertoa samat asiat uudelleen ja uudelleen.

Päivän TOP-5 kysymykset olivat:
1. Mikäs eläin tuo on?
2. Jyrsiikö/tuhoaako se paikkoja?
3. Onko ne teillä kotona häkissä?
4. Mitä ne syö?
5. Pureeko se?

Yllätyin siitä, kuinka moni kuvittelee edelleen fretin olevan jyrsijä ja kuinka ihmiset eivät hahmota sitä, ettei fretti ja kani varmasti tule ystävystymään. Moni myös kyseli, olemmeko myymässä näitä eläimiä vai mikä on homman nimi. Muutamat tuntuivat kiinnostuvan fretistä lemmikkinä ihan oikeasti ja aikoivat ryhtyä etsimään lajista lisää tietoa, mikä on todella hienoa!

Paikalla oli siis myös Jyväskylän alueelta muita frettiharrastajia näätineen, yhteensä frettejä oli 6 kappaletta. Hauska oli tutustua uusiin fretti-ihmisiin sekä tietysti heidän karvamakkaroihin. Itseni sydämen varasti täydellisesti Ciru-fretti, albiino neitokainen viime vuoden pentueista. Itsellähän oli haaveissa tänä vuonna mahdollisesti hankkia albiino tyttö, mutta päädyimme sitten jatkamaan laumaa Lyytillä, joten hautasin haaveen tulevaisuuteen. Cirun tapaaminen kyllä vahvisti mielipidettäni siitä, että jos meille jossain vaiheessa pentu hankitaan, on se albiino tyttönen. Cirun elämästä voi muuten lukea täältä Ferret warning, blogissa on myös kuvia kauniista Cirutytöstä.

Vaikka eilinen päivä oli pitkä ja raskas oli vaiva sen arvoinen. Pääsi höpöttelemään frettijuttuja ja tuomaan lajia ihmisten tietoisuuteen sekä tietysti mainostamaan PoSufrettejä! Tulemme varmasti järjestämään uudenkin frettipäivän Jyväskylässä ja ehkäpä tulevaisuudessa myös muuta frettitoimintaa :)

Hieman lopuksi vielä tulevaa...tänään olen jynssännyt ja hangannut eräänkin frettipaskan lattiasta. Hankin kotiin muutaman uuden huonekalun, joka sai pötkylöiden vessakulttuurin ihan sekaisin. Myös se, että mieheni aloitti maanataina koulun, eikä olekaan päivisin kotona, herättää freteissä kapinamieltä joka ilmenee paskoina lattialla. Seuraava kirjoitus tuleekin käsittelemään sitä itseään, paskaa :D

Kuulumisia ja kuvia

Huh kun aika juoksee. Olen laiminlyönyt blogin pitämistä ihan liikaa, mutta aika vain ei tunnu riittävän ja kirjoituksia ei päässä synny millään. Töissä pitää kiirettä ja PoSufretit sekä karvapallerot työllistää. Jos lukijoilla on ideoita siitä, mistä haluaisitte minun kirjoittavan, otan ehdotuksia mielellään vastaan :)

Fretit ovat tiputtaneet niin painoa kuin karvoja. Vaikka tämä on jo 9. kevät kun minulla on frettejä, joka vuosi keväinen muodonmuutos hämmentää. Paino tippuu roimasti ja väritys muuttuu paljon tummempaan. Ruokakuppia ei tarvitse täyttää läheskään niin ahkerasti, välillä tuntuu ihan että syövätkö nuo ollenkaan. Karvoja on aivan joka paikassa, kunnollisesta siivouksesta on aivan turha haaveilla ennen kuin kaikki ovat karvansa kokonaan vaihtaneet. Muuten ötököiden kanssa on vietetty normaalia arkea ja Lyytin tulon jälkeen lauma on toiminut hienosti yhteen. Lyyti toi laumaan juuri sitä mitä kaipasin eli leikkiseuraa pojille. Tuntuu, että pojatkin ovat hieman nuortuneet tuon tytön tassuissa.

Lauantaina suuntaamme kohtu Jyväskylää ja Faunatarta. PoSufretit ovat tavattavissa Faunatar Keljossa 17.3 klo 11-16, vielä en ole päättänyt millä kokoonpanolla matkaan lähdemme. Toivon myös, että paikalle eksyy muitakin näätäharrastajia sekä tietysti freteistä kiinnostuneita ihmisiä. Olisi tietenkin myös mukavaa saada muutama uusi jäsen yhdistykseen.

Itselläni tosiaan on töissä tällä hetkellä hyvinkin kiirettä, koska toimistomme muuttaa ensi viikon lopulla uusiin tiloihin. On tavaroiden pakkailua ja niin paljon kaikkea asiaa järjesteltävänä, että työpäivät tahtovat venyä. Jossain välissä pitää myös ottaa vastaan asiakkaita, koska sehän minun pääasiallinen tehtävä on. Toivottavasti kunhan muuttohässäkkä ja avajaiset on saatu pois alta, alkaa aikaa riittämään myös omaan elämään.

Loppuun vielä kuvatulvaa karvapalloista :)

Lyyti vielä talvikarvassa ja painossa

Mosku irvistelee

Nuka ja kerjäysilme

Tämä on sitä ekologisuutta, peittona käytetään toista hilleriä

Mosku kurkkii putkesta

Tällaista tarjoiltiin eräänä päivänä iltapalana. Kananmunankeltuaisia, merilevää, valkosipulia, maitohappobakteeria, oluthiivaa ja hieman vehnänalkioöljyä

Nukalla on ruokalista nenässä

Nuka pääsi katselemaan ulkoilmaa

Mosku ja Nuka halusi tiputtaa suihkuverhon ja tangon alas, koska halusivat verhosta itselleen nukkupaikan

Nuka ja punainen nenä

Mosku ja pesuhetki ferret tubessa

Nuka nauttii keväisestä ilmasta

Kirkasta oli hieman 

Nuka suunnittelee lumipenkan valloittamista

Nautiskelua 

Peikkokin kävi ulkoilemassa

Rosvo maton alla kesken leikkihetken

Mosku kertoi mielipiteensä pakkasesta ja kuvaamisesta

Rosvon mahtava talvikarva

Onni on nukkuminen samassa riippumatossa

Rosvo ja sohvalla taitelua

 Toivottavasti oli mukavia kuvia, jättäkäähän myös kommentteja :)

Lyyti-neiti täytti vuoden

Lyyti, tuo perheemme uusin tulokas vietti jo eilen 1-vuotissyntymäpäivää. Valitettavasti olin eilen sen verran kiireinen, etten ehtinyt tätä postausta tehdä.

Lyytihän saapui meille joulukuun alussa kodinvaihtajana. Lyytin entinen omistaja tuli siihen tulokseen, ettei voi tarjota näätäneidille kaikkea sitä aikaa, mitä vilkas tyttönen tarvitsee. Sain kuulla Lyytin kodinetsinnästä ystävältäni, jolla on Lyytin veli Veeti. Meillä oli suunnitelmissa uusi jäsen laumaan tämän vuoden pennuista, mutta koska kodinvaihtajat ovat minulle lähellä sydäntä, päätimme tarjota neidille kodin. Hetkeäkään ei ole tarvinnut tätä päätöstä katua, Lyyti on mitä ihanin fretti. Aluksi tyttö oli hyvin varautunut, odottihan uudessa kodissa neljä urosta, jotka kaikki Peikkoa vaille halusivat tutustua neitiin yhtäaikaa. Pikkuhiljaa pojat tutustuivat Lyytiin ja neiti alkoi puhjeta kukkaan. Peikon kanssa meinasi alussa olla ongelmia, kuten jo arvasinkin aikaisemmin, mutta jossain vaiheessa Veikko-Olavinkin sydän suli tämän hurmaavan neidin tassuissa. Lyyti on todella riehakas, vauhdikas ja leikkisä tapaus. Tyttö tarvitsee paljon huomiota meiltä ihmisiltä ja jaksaa leikkiä tunnista toiseen. Neiti on myös melkoinen järjestelijä luonteeltaan, niin ruokakupit kuin tavaratkin vaihtaa paikkaa sinne minne tyttönen ne haluaa. Vaikka kokoa ei ole paljon, luonnetta löytyy sitäkin enemmän. Olen erittäin onnellinen tästä frettineitistä, hän on valloittava lisä laumaalle. Olen myös kiitollinen Lyytin kasvattajalle siitä, että hän antoi neidin muuttaa meille asumaan.

Onnea näin jälkikäteen rakas Lyyti-neiti ♥