Haaste!

Miia haastoi minut blogissaan Another Day, Another Way. Kiitosta vaan Miia...


1. Each person tagged must post 11 things about themselves.
2. They must also answer the 11 questions the ' tagger ' has set for them.
3. They must create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag.
4. They must then choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post.
5. These lucky bloggers must then be told.
6. There's no tag backs.

11 asiaa minusta...
1. Rakastan ruokaa ja sen huomaa minusta :D
2. Stressaan ja suren helposti asioita joita ei pitäisi
3. Frettini ovat elämäni
4. Haaveilen joka päivä omasta talosta
5. Olen ollut yksissä mieheni kanssa jo kohta 10 vuotta
6. Vuoden kohokohta on JOULU!
7. Pidän raskaammasta musiikista ja käyn mielelläni paljon keikoilla
8. Olen käsistäni kätevä ja tykkään leipoa sekä laittaa ruokaa
9. Vihaan kieroja ihmisiä
10. Olen tällä hetkellä näätien kotiorja
11. Aion jossain vaiheessa hakea kasvattajanimeä.


1. Mistä blogisi nimi tulee?
Vanhasta lastenlaulusta, Jos vastaan tulee näätä, niin pakoon täyttä päätä! Sen hampaat on niin terävät ja katsekin kuin jäätä!
2. Sinulle kolme tärkeintä esinettä/asiaa?
Koti, Näädät ja Nanne
3. Mitä vihaat eniten? 
Ihmisiä :D
4. Millainen lemmikkisi on?
Tällä hetkellä yksi niistä on hyvin rasittava. Mutta yleisesti lemmikkini ovat seurallisia, ihania ja minun maailman keskipisteitä.
5. Kuinka paljon kulutat rahaa kuukaudessa harrastuksiisi?
Hyvin hyvin vähän tällä hetkellä, joitain euroja. Kesällä sitten menee enemmän festareihin yms.
6. Minkä nimisiä ovat viisi suosikki supersankariasi? (Laita yhdestä ainakin kuva.)
Iron Man, Thor, Batman, Möykky ja Hellboy

7. Mikä on paras lukemasi kirja?
Ei voi sanoa vain yhtä, yleensä luen kirjasarjoja. Forgotten Realms on varmaan paras sarja.
8. Kumman kanssa olisit mielummin Kirkan vai Dannyn?
Kirka, se on sentään joskus tehnyt Heavyä :D
9. Inhokki ruokasi ja miksi?
Inhoan papuja eli varmaan papupata.
10. Minkä nimisiä ovat kolme suosikki juomaasi?
Maito, kahvi, mehu
11. Tuntuiko haaste ärsyttävältä ja miksi?
No pikkasen joo, oon tosi huono tällaisissa.

Haasteet on kiertäneet pitkin ja poikin jo niin monessa blogissa, etten kehtaa enää pistää eteenpäin.

Raakaruokinnasta on tulossa piakkoin monen postauksen juttua. Mennään ihan sinne asian ytimeen saakka :)

FFF ja muuta kivaa

Näyttelystä on vierähtänyt jo  puolitoista viikkoa, mutta päivitystä en ole saanut aikaiseksi. Otti aika voimille uusi työ ja näyttelyreissu, suoraan sanottuna ei ole kiinnostanut pätkän vertaa päivitellä tänne mitään. Nyt on taas aikaa, koska työ muuttui 2kk pestistä vain vajaaksi kahdeksi viikoksi. Tiedoksi kaikille jotka tässä vaiheessa epäilevät minun ryssineen työni, näin ei todellakaan ole. Ei siitä sen enempää, asiat selvinnee aikanaan muita virallisia reittejä.

Mutta nyt näyttelyyn! Lähdin siis perjantaina klo 14.00 ystäväisen kyytiin täältä Iisalmesta. Ajelimme Kuopioon, josta napattiin kyytiin ystävän mies, tavarat ja maailman suloisin matkustuskumppani, albiino tyttönäätä Vanu. Matka meni oikein sutjakkaasti takapenkillä nuokkuessa, viiden aikaan herääminen ja työpäivä oli syönyt aikalailla mehut. Näyttelypaikalle pääsimme noin puoli kahdeksan illalla, kamat sisälle ja tukka putkella liiton kokoukseen. Kokous pidettiin paikallisessa ravintolassa ja kokoustamisen ohella täytimme vatsamme sekä hoidimme hieman nesteytystä :D Kokouksen jälkeen tehtiin hieman näyttelyyn liittyviä hommia, jutusteltiin mukavia muiden fretti-ihmisten kanssa sekä nesteytettiin hieman lisää. Kello näytti puoli kolmea kun suuntasin unten maille.

Lauantai-aamuna herätys oli puoli kahdeksan. Kerkesin vain tehdä aamutoimet ja mietin, että pitää soittaa lopulle Savo-Jyväskylä porukalle missä ovat tulossa...kunnes huomasin, että hitto vie, nehän on jo pihassa. Olin jo edellisenä iltana pukannut häkit pystyyn ja saatiin elukat nopeasti aloilleen. Koska en ollut kerennyt tehdä näädille mitään puunauksia, putsailin öttösten korvat sekä katselin isoimmat kakkakokkareet pois. Tämän jälkeen säntäilinkin pää kolmantena jalkana sinne, tänne ja tuonne. Päivän aikana oli juuri sopivasti hommaa, kantamista ja yleistä hääräilyä, välillä kahviossa hetki ja sitten taas muualle. Ei nimittäin päässyt väsy yllättämään kun piti itsensä liikkeellä. Ehdin hyvin jutella monenkin uuden sekä vanhan fretti-ihmisen kanssa sekä nakella omia frettejä arvosteluun. Kaikilla meni arvostelut oikein hienosti, ylpein olen Rosvosta, joka hoiti homman kotiin todella mainiosti. Ei sillä, että Rosvo olisi sijoittunut, mutta pelkäsin kovasti pojan stressaavaan älyttömästi. Pahempaa stressiä en huomannut muuta kuin arvostelun aikana, jolloin pojan silmät olivat varmaan lautasen kokoiset.

Näätäjengi vetää tirsoja

Hienosti meni myös sijoitusten osalta. Peikko oli luokkansa 2. sekä yleisön suosikki, Lyyti luokkansa 3. Arvostelut menivät seuraavasti:
Lyyti 85,5/100p. hieman liikaa rasvakerrosta, häntä on jäykkä sekä toinen silmä vetisti. Muuten Lyytiltä oli vähennetty mm. turkin kunnosta ja käsiteltävyydestä/valppaudesta. Toisinsanoen Lyyti möllötti taas arvostelun aikana tyypilliseen tapaansa paikallaan jäykkänä.

Mosku 81/100p. Yksi yläetuhammas puuttuu, kulmuri poikki ja tasapurenta. Turkki hieman kuiva, vaihtaa karvaa. Ihossa naarmuja sekä tuplakynsi. Moskulla oli pahin turkinvaihto menossa ja hammasjutuille ei voi mitään, ne ovat menetettyjä tapauksia. Tuo tuplakynsi oli haljennut kynsi. Huomasin pojan teloneen kyntensä johonkin, niin että se oli keskeltä halki. Koska Mosku ei sitä aristanut tms. en nähnyt syytä tehdä muuta kuin seurailla. Muuten Moskulla oli pisteitä lähtenyt mm. lihaksistosta, väristä ja kuviosta.

Rosvo83,5/100p. Voisi olla maskuliinisempi, kulmuri katki, vaihtaa karvaa, väri epätasainen;hieman valkoista kaulalla ja käsiteltävyys/valppaus vaihteleva. Rosvo kuten kaikki muutkin vaihtoi turkkia ja väritykselle ei omistaja oikein voi mitään. Muista osioista Rosvolla oli pisteitä vähennetty lihaksistosta, nenän väristä, sekä rakenteesta.

Rosvo arvostelussa, ilmeet kertoo kaiken :D

Sama kuin edellisessä...

Peikko 85,5/100p. Rintakehä litteä, häntä jäykkä, puuttuu yläetuhammas, hampaiden kuntoa vaikea arvioida, ikenet hieman punoittaa, käsiteltävyydessä hieman ongelmia; ei antanut katsoa hampaita kunnolla. Kuitenkin lopussa lukee herttainen poika. Peikolla ei noiden lisäksi juuri muualta ollut pisteitä lähtenyt. Ehkäpä kotona treenaamme sitä hampaiden katsomista, vaikka poika antaakin minun katsoa tosi hyvin hampaansa.

Peikko arvostelussa

Näköjään Peikko teki jotain huvittavaa

Nuka 85,5/100p. Saisi olla maskuliinisempi, rintakehä on kapea ylhäältä, häntä jäykkä, silmät vuotavat, 3 kpl yläetuhampaita puuttuu, kulmuri on katkennut, maski saisi olla vahvempi. Kehuina hyvä kesäkarva. Muualta Nukalla ei pisteitä paljon oltu vähennelty ja poika sai mielestäni ihan hyvän arvostelun.

Näyttelyn jälkeen oli vielä pitkä matka kotia tehtävänä ja perillä omassa kodissa oltiin puolen yön jälkeen. Sunnuntaina ei juuri tarvinnut mitään tehdä, päivä meni ihan toipuessa. Tällainen oli siis meidän näyttelyreissu tällä kertaa ja voi pojat että minulla oli mukavaa!

ps. kuvia on taas tosi niukasti, pahoittelut!

Finnish Ferret Festival

Tuttavallisemmin FFF on Suomen frettiliitto ryn järjestämä virallinen frettinäyttely, joka on tänä vuonna 13.10 Lempäälässä. Meiltä lähtee kaikki 5 frettiä näyttelyyn, ensimmäistä kertaa Rosvo pääsee myös viralliseen näyttelyyn. Itse suuntaan parin PoSujen jäsenen kanssa matkaan jo perjantaina, koska osallistumme liiton kokoukseen perjantai-iltana. Yövyn myös näyttelypaikalla eli olen heti aamusta asti hulinassa mukana. Muu hullu frettisakki suuntaa näyttelypaikalle vähän myöhemmin eli minibussikyyti lähtee Iisalmesta kohti Lempäälää klo 3.00 perjantain ja lauantain välisenä yönä :D 10 näätää ja 7 ihmistä, aromit voi olla kohdillaan. Omat näädätkin tulevat miehen huoltama paikalle vasta tuossa kyydissä. Vähän jännittää kun ei ole itse perään katsomassa, mutta eiköhän se ihan hyvin mene. Pakkailen osan näätien tavaroista jo mukaan itselleni ja aikomuksena olisi viritellä ainakin aitaus valmiiksi odottelemaan näätiä. Matkakuumetta alkaa jo olla ilmassa, ihanaa nähdä taas kaikki frettityypit ja tietysti osallistua ensimmäistä kertaa liiton kokoukseen.

Kuten yleensäkin, näädät päätti, että juuri nyt on oivallinen hetki alkaa vaihtamaan karvaa. Tai lähinnä kasvattelemaan sitä talven varalle lisää. Kaikilla puskee uutta karvaa ja jälleen kerran tuomarit joutuvat mieltä varmasti siitä pisteitä rokottamaan. Tämä nyt on sellainen asia, jolle ei vain voi mitään ja toivon, että kaikki saavat muuten hyvät arvostelut. Päällimmäisenä toivon kovasti, ettei Rosvo stressaa suotta matkaa tai näyttelyä eikä myöskään pure tuomaria. Kun pojalla on stressiä, se saattaa käyttäytyä hieman arvaamattomasti.

Huomenna myös selviää pääsenkö hakemaani työpaikkaan. Toivon kovin, että työpaikan saan ja pääsen pois kotoa möllöttämästä. Ei siinä, kotonakin on ihan kiva olla, ainut vain ettei sillä pääse oikein rikastumaan. Pitäkää peukkuja, jotta ensi viikosta alkaen olisin taas mukana työelämässä. Loppuviikosta tulossa onkin sitten näyttelyn tunnelmia, siihen asti moi moi!

Frettien sairaudet osa 2: Lisämunuaisongelmat

Tänään pureudutaan fretillä hyvinkin yleiseen sairauteen, lisämunuaisongelmiin. Tämä on yleensä lähes aina leikattujen frettien ongelma, mutta on todettu, että keinovalolla on myös vaikutusta fretin sairastumiseen.

Mikä aiheuttaa sitten lisämunuaisongelmat? Fretillä on kaksi lisämunuaista ja ne sijaitsevat aivan munuaisten edessä. Vasen sijaitsee hieman "pinnempana" kun taas oikea sijaitsee syvemmällä vatsassa, kts kuva alla, oikea lisämunuainen nro 53 ja vasen nro 51.

Kuva: http://www.enlightened-ferret.com

Lisämunuaisten tarkoitus on hormonituotanto ja ne muodostuvat lisämunuaisytimestä sekä lisämunuaiskuoresta. Ydin tuottaa adrenaliinia ja nonadrenaliinia, kuori taas glukokortikosteroideja, androgeenia ja mineraalikosteroideja. Glukokortikosteroidit säätelevät verensokeritasoa, androgeeni on maskuliinihormooni, joka on tarpeellinen lihasmassan säilyttämiseksi ja mineraalikosteroidit taas säätelevät kehon suola ja /tai nestetasapainoa. Näiden lisäksi lisämunuaiset tuottavat vielä lukemattomia muita hormooneja.

Kun fretti steriloidaan/kastroidaan, niiden hormonitoiminta loppuu. Varsinkin nuori fretti tarvitsee näitä hormoneja kasvuunsa ja tästä johtuen lisämunuaiset yrittävät tuottaa kehoon riittäviä hormoneja. Tavallaan voisi sanoa, että lisämunuaiset joutuvat käymään ylikierroksilla. Tämä taas johtaa siihen, että fretille saattaa myöhemmällä iällä ilmestyä lisämunuaisiin pienen pieniä kasvaimia sekä lisämunuaiset voivat suurentua. Nämä kasvaimet ja suurentuma ovat lisämunuaisongelmien taustalla. Kasvaimet voivat olla joko hyvälaatuisia tai pahanlaatuisia, jälkimmäisessä yleensä kasvaimia havaitaan ajan kanssa myös muualla sisäelimissä. Koska ei voi tietää johtuvatko fretin ongelmat laajenemisesta vai kasvaimista, voidaan puhua lisämunuaisten ongelmista.

Koska molemmat lisämunuaisten osat fretillä voivat kärsiä lisämunuaisten ongelmista, voivat oireet vaihdella frettikohtaisesti hyvinkin paljon. Oikeastaan vasta karvanlähtö yleensä kohdentaa sairauden lisämunuaisiin. Taudin oireisiin kuuluvat karvanlähtö varsinkin hännästä, takajaloista sekä kyljistä. Ennen puhuttiin freteillä kesäisin esiintyvästä ns. rankahännästä vaarattomana, hormonitoimintaan liittyvänä ilmiönä. Nykyään monet ovat tulleet siihen tulokseen, että rankahäntäisyys leikatulla fretillä viittaa tuleviin lisämunuaisongelmiin. Miksi karva sitten ohenee juuri kesällä? Luonnollisen valon määrä Suomessa lisääntyy keväällä, joka stimuloi lisämunuaisia käymään ylikierroksilla, jolloin ne erittävät hormooneita liikaa. Optimaalinen tilanne freteille olisi vuoden ympäri viettää 14 tuntia pimeässä ja loput luonnonvalossa. Täällä pohjolassa se vain on hyvin hankala järjestää monessakin kodissa, talvella fretit saavat liikaa keinovaloa ja kesällä luonnonvaloa. Monet, jotka omistavat frettihuoneen, ovat hankkineet sinne pimennysverhot, joilla voidaan kesälläkin luoda freteille riittävä pimeys. Naarailla esiintyy myös vulvan turpoamista kuten kiimassa, vaikka naaras olisi steriloitu, uroksilla taas saattaa esiintyä kiimakäyttäytymistä, kuten aggressiivisuutta, merkkailua, uros voi yrittää astua muita frettejä sekä eturauhanen voi olla laajentunut (vaikeuttaa fretin virtsaamista). Molemmilla esiintyy ihon ohenemista, lihaskatoa, kutinaa, lisäätynyttä juomista ja virtsaamista sekä osteoporoosia.

Kuva: http://all-about-ferrets.net/

Rankahäntä
Kuva: http://www.threeshiresferretrescueandwelfare.co.uk

Fretti voi myös menettää kokonaan turkkinsa
Kuva: http://www.threeshiresferretrescueandwelfare.co.uk

Suomessa lisämunuaisongelmia ei voi todentaa verikokeella, vaan ne lähetetään rapakon taakse Tenneseehen (USA). Verikoekaan ei aina ole paikkansa pitävä, varsinkin taudin alkupuolella lisämunuaisongelmat eivät välttämättä vielä näy verikokeessa. Joskus käytetään ultraääntä kun etsitään lisämunuaisten ongelmia, mutta yleensä vain n. 50 % tutkimuksista lisämunaisten ongelmat ovat havaittavissa ultraäänitutkimuksessa. Nykyään yleisempi käytäntö taudin toteamiseen on omistajan kertomat ja myös eläinlääkärin toteamat oireet, joiden perusteella sitten lähdetään frettiä suoraan hoitamaan.

Ennen hoitoina käytettiin leikkausta sekä pistoksia. Nykyään oman käsitykseni mukaan ei juuri muita hoitoja käytetä kuin Suprelorin-implanttia. Itselläni on kokemuksia lisämunuaisongelmaisesta fretistä kaksin kappalein ja molempia hoidettiin/hoidetaan implantin avulla. Monelle on varmasti implantin nimi tuttu ja se on täysin sama implantti jota käytetään freteillä kemialliseen kastraatioon/sterilisaatioon. Mihin sitten perustuu implantin vaikutus lisämunuaisongelmien hoidossa? Impantti vähentää sukupuolihormoonien tuotantoa ja näin ollen lisämunuaiset eivät tuota enää "ylimääräistä" hormoonia. Implantti ei siis paranna sairautta, mutta sen avulla fretti voi saada lisävuosia, koska tauti hidastuu. Kasvaimet ja laajentumat ovat edelleen olemassa, mutta oireet helpottavat. Jos kuitenkin kyseessä on pahanlaatuinen kasvain, implantin laitosta ei ole vastaavaa hyötyä kuin hyvänlaatuisissa kasvaimissa ja suurentumissa.

Meillä on siis hoidettu Mimmiä ja Peikkoa implantilla. Mimmin oireet olivat laihtuminen, lihasmassan katoaminen, karvan ohentuminen hännästä ja pepun päältä, karva ei vaihtunut normaaliin talvikarvaan sekä väsyneisyys. Mimmille implantti toimi hyvin ja neiti sai melkein kaksi vuotta lisäaikaa. Tällä hetkellä Peikolla on myös implantti. Peikon käytös muuttui viime kesänä aggressiiviseksi, se yritti alistaa minua sekä muita frettejä, hännästä lähti karvat ja lihasmassa alkoi kadota. Vaikka Peikko tuolloin oli vasta 3-vuotias, päädyimme laittamaan implantin näinkin vähäisten oireiden perusteella. Implantista ei ole mitään haittaa ja mitä varhaisemmassa vaiheessa hoito aloitetaan, sitä vanhemmaksi fretti voi selviytyä.

Loppuyhteenvetona todettakoon, että suosittelen kaikille lämpimästi fretin implantoitia kastroinnin/steriloinni sijaan. Tämä ei vaikuta pelkästään tuleviin lisämunuaisongelmiin vaan antaa fretille mahdollisuuden kehittyä rauhassa ja kasvaa terveenä.

Frettien sairaudet osa 1: Suolitukos

Minulle vinkattiin, että voisin kirjoittaa hieman laajemmin frettien sairauksista. Kuitenkin omaan pitkän historian frettien kanssa ja kieltämättä välillä tuntuu, että olen enemmän perillä frettien sairauksista kuin paikalliset eläinlääkärit. Tästä inspiroituneena kirjoitankin teille tulevaisuudessa useamman osan frettien sairauksista, niiden ilmenemisestä ja hoidosta.

Aloitetaan suolitukoksella. Varmasti jokainen fretinomistaja ja frettiä harkitseva tietääkin, että suolitukos on freteillä yleinen kuolinsyy. Näädillä on valitettavasti varsinkin pentuna paha tapa pureskella ja kokeilla hampaitaan melkein mihin vain. Fretin kanssa tulisikin huolehtia siitä, ettei näätä pääse nakertelemaan mitään sellaista, joka voisi aiheuttaa suolitukoksen. Kannattaa huomioda tämä asia valitessa fretille leluja, nukkumarättejä yms. tavaroita. Itse huomion myös kotiin tulevat uudet kalusteet ja muut tavarat, ettei niistä voi fretin hampailla saada irti sellaista, mikä voisi aiheuttaa suolitukoksen. Käytännössä kaikki sulamaton materiaali voi aiheuttaa fretille suolitukoksen. Näitä materiaaleja on mm. kumi, sinitarra, vaahtomuovi, kengännauhat, kankaat ja muovit. Fretit ovat saaneet suolitukoksia niin korvatulpista, kumisista leluista kuin patjasta syödystä vaahtomuovista. Omistajan on syytä tarkkailla, että lelut sekä nukkumamateriaalit, riippumatot ja pesät ovat ehyitä.

Nämä ovat lasten muovisen lelun palasia ja poistettu fretin ohutsuolesta.
Kuva http://www.azeah.com/

Mitkä ovat sitten oireita jos epäillään fretillä suolitukosta? Oireet saattavat olla hyvinkin erilaisia riippuen yksilöstä, tukoksen kohdasta sekä siitä, onko tukos kokonainen vai osittainen. Oireisiin kuuluu oksentelu, ummetus, ohut nauhamainen uloste, ripuli, naaman hankaaminen, hampaiden narskuttelu, suun raapiminen, väsymys ja ruokahaluttomuus. Jos fretillä on näitä oireita, voi kyseessä olla suolitukos. Ensiapuna suolitukosepäilyyn voi antaa parafiiniöljyä. Sopiva annos on 1-2ml yhdellä kertaa. Tässä kannattaa kuitenkin huomioida, että parafiiniöljy estää ravinnon imeytymisen ja näin ollen öljyä tulisi antaa maksimissaan kahtena päivänä. Parafiiniöljyä voi antaa aina kun epäilee fretin syöneen jotain sellaista, joka voisi aiheuttaa suolitukoksen tai jos oireet viittaavat siihen. Öljyn tulisi kulkeutua fretin suoliston läpi ja omistaja kyllä yleensä huomaa sen poistumisen. Jos öljy ei kulkeudu fretin suoliston läpi, fretti on huonokuntoinen tai parafiiniöljy ei auta, tulisi hakeutua mahdollisimman pian eläinlääkärin vastaanotolle. Mitä pikemmin fretin hoito saadaan alulle, sen paremmat mahdollisuudet eläimellä on selvitä. Eläinlääkärissä tulisi huomioida, ettei tukokset yleensä näy röntgenkuvissa vaan tukoksen toteaminen vaatii varjoainekuvauksen. Hoitona vierasesineen poistamiseen on leikkaus.

Leikkauksella poistetaan vierasesine 

Omakohtaista kokemusta minulta löytyy suolitukosepäilystä. Mimmin kohdalla neiti meni syömättömäksi, ei ulostanut, parafiiniöljy ei auttanut. Eläinlääkärissä ei ollut madollisuutta tehdä varjoainekuvausta, joten otettiin pelkät röntgen kuvat. Niissä näkyi pieni kiinteä massa Mimmin vatsassa, tämä myös tuntui palpoiden vatsassa. Eläinlääkärin epäilys oli kasvain tai tukos. Mimmi nesteytettiin, annettiin kipulääkettä ja leikkausaika saatiin aamuksi. Seuraavana aamuna Mimmin vatsa aukaistiin ja eläinlääkärin sekä minun yllätykseksi sieltä ei löytynyt mitään! Ainut selitys mikä asiaan keksittiin, oli se, että tukos on ollut osittainen ja se on lähtenyt liikkumaan ja poistumaan kun Mimmin vatsaa tunnusteltiin useaan otteeseen. Onneksi näin ja kotona herättyään Mimmille maistui jälleen ruoka ja juoma sekä hiekkalaatikkoon ilmestyi normaaleja läjijä. Kuitenkin, jos Mimmiä ei olisi silloin illalla nesteytetty kunnolla, en usko että olisimme selvinneet aamuun asti. Siksi on erityisen tärkeää hakeutua aina eläinlääkäriin mieluummin liian aikaisin ja turhaan kuin liian myöhään.

Mihinkä sairauteen haluatte minun upottavan seuraavan kerran kynteni? Lymfooma, lisämunuaisongelmat, flunssa, insulinooma?

Pet-näyttelyn tunnelmat

Huh huijaa, pikkuhiljaa alkaa tämä akka toipua näyttelyn järjestämisestä. Kaikki stressi, itku, hampaiden kiristely, miljoona työtuntia ja jännitys eivät olleet turhaa. Näyttely oli erittäin onnistunut ja PoSut voivat olla erittäin ylpeitä itsestään. Tästä on hyvä lähteä ponnistamaan isompia ja virallisia näyttelyitä kohti!

Lyyti pieni sottapytty :)

En nyt lähde enää syväluotamaan näyttelyyn liittyviä järjestelyjä muuta kuin sunnuntain osalta. Sen sanon, että omat fretit olivat kyllä ihan retuperällä, lauantaina pesin ja puhdistin korvat ja siihenpä se valmistautuminen jäikin. No kuitenkin, sunnuntai-aamun koittaessa olin saanut muutaman hassun tunnin painajaisunta nukuttua. Potkin itseni 7 maissa ylös ja join pannullisen kahvia. Näätien tavarat oli pakkaamatta, mutta onneksi näyttelyn tavarat oli pakattu osa jo perjantaina eri kyytiin, meille jäi muutamia tavaroita vietäväksi omassa autossa. Pukkasin sitten omien näätien tavarat pikapikaa kassiin ajattelematta sen enempää mitä sinne nakkelin. Muistilappujen tsekkaus ja sitten olikin jo aika lähteä matkaan. Mutta mitäs tapahtuikaan...en tyhmä tajunnut etsiä valmiiksi kuljetuskoppien verkkoluukkuja ja toisen kopan verkkoa sitten hätäpäissään etsittiin puoli tuntia. Arvata saattaa ettei sitä mistään löytynyt. Tässä vaiheessa olin jo niin stressin ja jännityksen murskaama, että en osannut kuin purskahtaa itkuun. Onneksi ystävä hyvä paikkasi tilanteen ja koppa löytyi meidän käyttöön :) Näädät ja ihmiset autoon ja nenä kohti Kuopiota vain 15 minuuttia suunnitellusta aikataulusta myöhässä. Perille päästyä alkoi hervoton tavaroiden kanto ja näyttelypaikan kuntoon laittaminen. Ihmisiä odotteli jo ulkona sisäänpääsyä, mutta valitettavasti heitä jouduttiin pidättelemään jotta paikat saatiin kuntoon. Juuri kello 12.30 kun sisäänkirjauksen pitikin alkaa, kaikki oli niiltä osin valmista. Seuraavista tunneista on turha kysyä mitään, koska en muista. Juoksin pää kolmantena jalkana sinne, tänne ja tuonne järjestelemässä asioita.

Tuomari ja sihteeri töissään

Tila oli pieni, mutta sopu sijaa antaa

Toinenkin tuomari ja sihteeri töissään

Jossain välissä omat näädät kävi arvosteltavana ja juttelin niitä näitä ihmisten kanssa. Hurjan äkkiä meni aika ja kohta olikin jo uudelleenkutsujen aika. Sekin meni tosi nopeasti ja päästiin palkintojenjakoon. Tässä kävi kyllä parikin isoa kämmiä, BIS-palkintoihin kuului eräänlainen salkku, jossa oli sisällä nameja ja ruokakupit. Enhän minä kiireessä niitä muistanut ollenkaan antaa :D Kiikuteltiin niitä sitten jokaiselle palkintojen jakamisen jälkeen. Ja kaikista isoin virhe oli pokaalien unohtaminen laatikkoon, kukaan meistä järjestäjistä ei yhtään muistanut meillä olevan myös sellaisia. Pokaalit saatiin osalle annettua ja loput saavat ne postissa tai tulevassa liiton näyttelyssä. Onneksi kukaan ei pahastunut tästä :)

Vasemmalta oikealle: Minä, Janne, Emeliina, ja Piia

"PoSuin" fretti eli meidän järjestäjien suosikkifretti. Näyttelyn nuorin osanottaja.

BIS I

BIS II

BIS III

Näyttelyn oltua ohi alkoi armoton pakkaus ja siivoaminen, kotona Iisalmessa oltiin hieman kahdeksan jälkeen. Sen verran kävin ylikierroksilla, että uni kuitenkin koitti vasta maanantai-aamun puolella klo 5.30. Maanantaikin meni vielä usvassa ja vasta nyt alkaa pää toimia taas normaalisti. Lisää tarinaa seuraa vielä näyttelystä, en halua tehdä tästä postauksesta liian pitkää.

Haluan lämpimästi kiittää kaikkia näyttelyyn osallistuneita ja erityiskiitokset talkoolaisille. Kiitos Piia, Emeliina, Janne, Annukka, Jenna, Sini, Kasperi, Pasi, Kati, Sinin äiti (anteeksi, nimi unohtui jo) ja Krisu. Te teitte päivästä unohtumattoman :)

ps. omat kuvat jäivät vähiin, kaikki postauksessa olevat kuvat on ottanut Manta, joka ystävällisesti antoi minun luvan kopioida niitä omaan blogiini. Niin ja meidän Peikko "Veikko-Olavi" oli hienosti luokkansa ykkönen!