Näyttelyreissusta aletaan pikkuhiljaa toipua, viikonlopun aikaan kertyi auton mittariin 1240 kilometriä ja sekä minä että eläimet ollaan oltu aikasta poikki. Maanantai meni nukkuen ja tiistaikin vielä ihan vötkyillessä. Keskiviikkona oltiin PoSujen toimesta luennoimassa tuleville eläintenhoitajille freteistä ja öttöset pääsivät monen eri ihmisen käsittelyyn.
 |
| Peikko arvostelussa |
 |
| Peikko otti rauhallisesti tuomaroinnin |
 |
| Tuomarin kuvailee sihteerille, kuinka paha alapurenta Peikolla on |
Palataanpa viime viikonlopun tunnelmiin. Matkaan lähdettiin perjantaina kahden maissa ja ajokeli oli yllättävän hyvä. Majapaikassa oltiin hieman ennen kymmentä illalla ja fretit matkustivat hyvin rauhallisesti auton takakonttiin viritetyssä kevythäkissä. Eipä siinä illalla paljon muuta jaksanut kuin laittaa ötöt playpeniin ja itse suihkukoneen kautta sängynpohjalle. Jännitys teki jälleen kerran tepposet eikä uni tullut millään. Lisäksi Peikko päätti purkaa turhautumistaan Lyytiin, joten aina kun olin nukahtamassa alkoi playpenistä kuulua vinkumista. Pari tuntia horrostin kunnes kello soi puoli seitsemän. Äkkiä kahvia kitusiin, naama paikalleen, hiukset päähän ja fretit kyytiin. Myöhästyimme hieman sovitusta ajasta, mutta hyvin ehdin pystyttää aitauksen sekä koristella sen. Lisäksi olin jättänyt korvien putsaamisen aamuksi ja tongin vaikut veks näätien korvista juuri ennen arvostelun alkamista.
 |
| Hmm...nutria, Mosku vuorossa |
 |
| Mosku esiintyi myös oikein esimerkillisesti |
Olin kantajana heti aloittavassa luokassa ja Naantalissa kantosysteemi oli mitä loistavin. Omistajat toivat itse fretit kantokopassa arvostelun läheisyyteen josta ne myös noudettiin omistajan toimesta takaisin arvostelun päätyttyä. Tämä vähensi huomattavasti kantajien stressiä, koska isosta ihmismäärästä on välillä todella hankala löytää oikeaa frettiä. Tulipahan siinä omistajillekin hieman puuhaa kun fretti piti itse hoitaa lavan läheisyyteen. Kantajana sitten veimme fretin tuomarin luokse ja haimme pois tuomarin arvosteltua fretin. Itse olin kantamassa vain tätä yhtä luokkaa ja loppupäivän sain jutella ja katsella muiden nakkeja. Kun kaikki fretit oli arvosteltu, oli aika uudelleenkutsujen. Jostain syystä käsidesi aiheutti jo aamulla allergisen reaktion käsiini ja sama toistui kuin uudelleenkutsut alkoivat. Kannoin sitten vain yhden näädän lavalle, jonka jälkeen sain tehtäväksi kertoa muille mitkä näädät noudetaan sekä tarkistin, että jokaisella on oikea näätä menossa uudelleenkutsuun. Meidän omia nakkeja ei yhtään mennyt lavalle, joten osasin jo tästä päätellä ettei suurensuurta menestystä ole tulossa.
 |
| Lyytin perusolemus "okei, mä antaudun" |
 |
| Myös varpaat tulee tutkia tarkasti. Lyytiä kiinnosti enemmän lamppu |
 |
| Lyyti kertoo tuomarille, että hänellä on myös kauhean isot ja terävät hampaat :D |
Panostin aitauksen ulkoasuun ja se tuottikin tulosta. Aitaus valittiin kauneimmaksi häkiksi ja palkinnoksi saatiin oikein kiva nukkupussi ja putkenmallinen riippumatto. Vaikka kaapit alkaa olla pullollaan jos vaikka minkälaista krääsää, aina on kiva saada uusia juttuja. Kun palkintojenjako sitten alkoi, aloin jo pikkuhiljaa pistää tavaroita kasaan. Ainut joka ylsi palkinnoille asti oli Mosku, joka yllätti olemalla luokkansa 4.! En olisi uskonut Moskun sijoittuvan, koska luokka oli äärimmäisen kovatasoinen. Peikko jäi luokkansa toiseksi viimeiseksi ja Lyyti jäi puolen pisteen päähän palkintosijasta olemalla luokkansa 5. Lyytin luokka oli myös hyvin kovatasoinen ja olen tyytyväinen tytön sijoitukseen. Miinuksia tuli samoista asiosta kuin ennenkin. Peikon paha alapurenta vei paljon pisteitä, samoin huonossa kunnossa oleva turkki. Lisäksi arvostelulomakkeessa kerrottiin Peikolla olevan liian isot korvat, liian iso nenä sekä liian isot silmät :) Samat asiat on toistuneet aikasemmissakin arvosteluissa. Moskulla oli lähtenyt puolikkaita pisteitä sieltä täältä, Lyytillä oli liian paljon rasvakerrosta ja liian vähän lihaksia. Samoin ihon kunto olisi voinut olla parempi.
 |
| Vähän osviittaa aitauksesta, sisällöstä en tajunnut ottaa kuvia |
 |
| Lyyti on väsynyt |
Näyttelypaikalta lähdimme pois puoli kahdeksan maissa. Majapaikassa laitoin taas näädät playpeniin, söin hieman ja kävin suihkussa. Edellisen yön valvominen ei onneksi toistunut ja sain melkein heti unenpäästä kiinni. Aamulla pakkasimme vain tavarat, haimme huoltoasemalta hieman matkaevästä ja kohti kotia. Kello näytti sunnuntai-iltana lähes seitsemää kun pääsin kotia asti. Näädät nuuskuttivat vähän aikaa toisiaan ja vetäytyivät sitten nukkumaan raskaan reissun jälkeen.
 |
| Vasemmalla Lyyti, oikealla Lyytin kuvankaunis pikkusisko Minttu |
Kaikenkaikkiaan reissu oli oikein onnistunut, vaikka raskasta oli. Seuraava frettinäyttely Suomessa on vasta kesän lopulla PK-frettien KesäPiknik, tätä täytyy katsoa sitten lähempänä ollaanko menossa. Viimeistään sitten syksyn FFFään suuntaamme öttösten kanssa. Ja eihän sitä tiedä vaikka joku Pet-näyttely tässä ilmestyisi nurkan takaa johon osallistua ;D
