Oli Lyytin aika...

Maailman suloisimman näätäneidin oli aika siirtyä sateenkaarisillalle. Aivan liian varhain ja aivan liian nopeasti. Suru on niin suuri, ettei ole sanoja. Kunhan saamme tuloksia Evirasta ja oma kipuni helpottaa, kerron enemmän mitä tapahtui. 

"Nuku pikkuinen rauhassa, 

ikiuneen tietäen, 

ajasta yhteisestä, 

koska sinua unohda en.

Kiitos siitä lyhyestä ajasta 

jonka sain viettää kanssasi, 

kulkea vaikeatkin ajat rinnallasi. 

kauniista muistoista jotka jätit jälkeesi. 

Nyt en osaa muuta, kuin itkeä perääsi.

Kiitos öistä, päivistä, kaikesta. 

Ajoista helpoista ja vaikeista.

Kiitos, 

kun opetit millaista on rakastaa koko sydämestään.. 

Mutta sitä ei olisi tarvinnut opettaa millaista on,

kun rakkaimpansa menettää"