lauantai 29. marraskuuta 2014

Hieman kuulumisia

Pitkään aikaan en ole jaksanut mitään kirjoitella, osaksi siksi että meillä on nykyään kotona aika hiljaista. Kun 7 kuukauden sisään lauma kutistuu viidestä kahteen ja kaksi jäljelle jäävääkin ovat jo veteraaneja, ei voi odottaakaan että vilinää olisi. Jotain kuitenkin on muutaman kuukauden aikana tapahtunut...

Selkeästi Peikon poismenon jälkeen Rosvo on kasvattunut rohkeutta. Poika ei ole enää yhtään sulkeutunut tai varautunut, nukkuu jopa keskellä lattiaa ja mikä ihaninta, nukahtaa usein minun syliin sohvalle. En sano, että Peikko olisi tehnyt Rosvosta jotenkin varautunutta, mutta ehkä minun oma aika ei riittänyt tarpeeksi Rosvolle? Viisi  vie kuitenkin paljon enemmän aikaa kuin kaksi. Mosku on edelleen sama möllykkä kuin ennenkin, sohvalla palloillaan ihmisten kanssa ja rapsutuksia kerjätään herkeämättä. Se mitä kaipaan, on näätien leikit. Ei nuo papparaiset useinkaan jaksa intoutua kunnon näätäpainiin, Rosvo ehkä useammin haluaisi leikkiä, mutta Moskua ei vain kiinnosta. Tietysti syksy ja pimeys tekee omansa, luonnollisesti fretit ovat hitaampia näin pimeään aikaan ja kevättä kohti virta lisääntyy. Mitään erikoista siis ei ole kotona tapahtunut tässä muutaman kuukauden aikana.

Käytiin lokakuussa Lempäälässä FFF-näyttelyssä, tämä oli meille ainut frettinäyttely tälle vuotta. Menestystä ei tullut, mutta pojat sai ihan kohtuulliset pisteet ja ylpeä olin kuinka hyvin Rosvo taas selvisi reissusta. Suunnitelmissa ei ole osallistua nyt muihin näyttelyihin kuin tuohon omaan näyttelyyn maaliskuussa, KevätTassu on PoSujen ihka ensimmäinen virallinen näyttely! Syksyllä pitää sitten katsastaa jos jossain piipahdetaan, mutta muuten aika ei anna periksi reissata.

Suunnitelmia on jo ensi vuodella muutenkin tehty, laumamme tulee kasvamaan ensi vuonna :) Jos kaikki menee hyvin, saapuu meille yksi näätätyttö ACH's Ferretsiltä. Itse tuskin meinaan pysyä housuissani nytkään, auta armias kunhan ensi vuosi koittaa. Ajatella, että siitä on jo kuusi vuotta kun viimeksi tässä perheessä on kuulunut pienten pienien näätätassujen töpsöttelyä. Osaakohan sitä enää edes käsitellä niin pientä.

Olen myös palannut takaisin Freportaasin päätoimittajaksi. Oma terveydentila on nyt niin hyvä, että pystyn antamaan panokseni lehdelle. Pari viikkoa sitten sain hyviä uutisia lääkäristä, Viime syksynä löydetty kasvain on lääkityksen avulla pienentynyt 1/10 osaan ja nyt kokeillaan pienentää annosta. Vaikka luultavasti joudunkin loppuelämän lääkkeitä syömään, jotta kasvain ei hurjistu kasvamaan, on minun vointi ja jaksaminen aivan toista kuin vuosi sitten. En tiennyt, että ihmisellä voi olla näin paljon energiaa ja mikä ihana tunne kun päätä ei särje koko ajan päivästä toiseen. Vaikka henkisesti vuosi on ollut todella rankka, fyysisesti se on ollut helpotus. 

Mukavaa joulunodotusta kaikille siellä ruudun takana, seurailkaa postianne sillä Freportaasi ilmestyy luukustanne 12.12! Palaan taas asiaan kun on jotain kerrottavaa uutta :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti