Olen niin Marjo, vuonna -83 syntynyt naikkonen Ylä-Savosta, tarkemmin Iisalmesta. Perheeseeni kuuluu täällä blogissa esiteltyjen näätien lisäksi aviomies, jonka kanssa yhteistä taivalta on taitettu jo vuodesta 2003. Asumme pienessä, 50 neliön rivitalokaksiossa hieman keskustan ulkopuolella. Koti on omistusasunto eli suomeksi sanottuna pankin omistuksessa :D. Suuri haave on saada se oma talo joskus, toivottavasti ihan muutaman vuoden sisään.
Jos hieman muuta kuin frettilöpinää minusta. Olen maaseudun kasvatti ja perheeseen kuului isoveli, isä ja äiti siihen asti, kunnes muutin kotoa pois. Olin 5 vuotias kun vanhemmat hankkivat maatalon ja lopettivat siihen astiset työnsä. Molemmilla oli vankka historia maataloudesta ja heille luontevinta oli toteuttaa haave omasta tilasta. Minusta oli aivan mahtava kasvaa maalla, eläinrakas kun olen. Kuljin navetassa isän ja äidin mukana jo ihan pienenä tyttönä auttamassa pienissä askareissa. Kun ikää tuli hieman lisää, opettelin kaikki karjanhoitoon liittyvät hommat. Välillä tuntui pahalle katsoa vanhempien hirveää työtaakkaa ja ainaista kitkuttelua rahan kanssa, maatalous ei todellakaan ole mikään kultakaivos. Tila koki vuosien varrella muutoksia ja viimeiset naudat poistuivat navetasta kesäkuussa 2008 äidin sairastelun vuoksi. Itse olin mukana tilan töissä ihan viimeiseen päivään asti ja kyllähän se tuntui kummalle katsella navettaa tyhjillään. Taisipa siinä muutama kyynelkin päästä. Näin jälkeenpäin ajateltuna ratkaisu oli paras mahdollinen ja minulle itselleni myös ponnistuslauta uuteen ammattiin. Tuohon astihan olin tehnyt sekalaisia töitä maatalouslomittajan työn ohella.
Myönnän olevani rauhaton sielu ja siitä johtuukin, että moni ammatin lukeminen on jäänyt kesken. Olen siis aloittanut yläasteen jälkeen taidelukion, josta totesin ettei ole minun juttu. Siitä siirryin ammattikouluun opiskelemaan suurtalouskokiksi, josta sitten jäi harmittavasti vain n. puoli vuotta käymättä. Eikä siinä vielä kaikki, vaan kokeilin myös maatalouspuolta opiskella ja jopa suoritin muutaman näytön. Kuitenkin totuus oli se, ettei minun allergiolla ja astmalla tulla koskaan enää työskentelemään maataloudessa, joten tämäkin sitten jäi. Sain itselleni ammatin vasta vuonna 2009 jolloin suoritin myynnin ammattitutkinnon. Nyt olin löytänyt itselleni sopivan alan, viimeinkin. Työskentelin valmistumisen jälkeen rautakaupassa puutarhapuolella. Mutta kuten arvata saattaa, ei puutarhamyynti oikein kukoista talvella, joten etsinnässä oli vakituisempi työ. Isäni työskentelee vakuutusalalla ja hänen jalanjälkiä seuratessa menin sitten vakuutusyhtiöön töihin ja työskentelin siellä pari vuotta. Uudet haasteet kuitenkin odottavat ja työura on tällä hetkellä avoinna. Tulevaisuus näyttää mihin tie johtaa.
Mitä minä sitten teen jos en ole töissä tai hommaile frettijuttuja? Uutena harrastuksena on tullut valokuvaus, jossa olen auttamatta vielä ihan surkea ja aloittelija.Toivottavasti ajan kanssa voin kehittää tätä harrastusta eteenpäin. Paljon (lue aivan liikaa) istun myös koneella erilaisia puuhastellen. Kirjahyllystä löytyy jos jonkinmoista kirjaa ja pidänkin paljon lukemisesta. Kesät täyttyvät festareilla kulkemisesta ja jos lähitienoolle tulee jokin kuunneltava bändi keikalle, onhan se pakko lähteä katsomaan. Muuten vapaa-aika kyllä kuluu frettien ja työn parissa.
Luonteesta hieman...olen aika räiskähtelevä, joskin ujokin. Vuosien koulukiusaus jätti jälkensä jonnekkin syvälle ja siitä johtuen suhtaudun välillä hieman varauksella uusiin ihmisiin sekä tilanteisiin. Onneksi olen mennyt tässä asiassa paljon eteenpäin ja tulen vielä menemään :) Kuitenkin kun minuun tutustuu, huomaa että saatan suutahtaa helposti, mutta lepyn vielä helpommin. Puhun paljon, mutta vähän asiaa ja minut on vaikea saada hiljaiseksi kun vauhtiin pääsen. Olen suora, mutta silti en halua loukata ihmisiä suotta. Tykkään myös, että minulle sanotaan asiat suoraan, en pidä kielikuvilla puhumisesta tai vihjailuista.
Tällainen minä siis olen, ihan tavallinen kaduntallaaja :)
 |
| Minä tänä kesänä mökkirannassa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti